Pääkirjoitus

Yksilöinä yhdessä

Kuinka usein olet ajatellut, että vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta, ja että tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista?

Aivan!

Minä saatan ajatella tätä velvoitetta viikoittain, mutta opistomme palveluiden käyttäjät eli opiskelijat pysähtyvät pohtimaan asiaa todennäköisesti harvemmin italian, kehonhuollon tai taulukkolaskennan opintokerroilla. Tärkeintä on oppiminen ja yhdessäolo.

Ensimmäiset työväenopistot aloittivat toimintansa autonomisen suurruhtinaskunnan aikana teollisuuspaikkakunnilla. Suomen itsenäistymisen ensimmäisinä vuosikymmeninä toiminta laajeni entisestään, mutta todellinen kansalaisopistojen ekspansio koettiin vasta 1960-luvulla. Ajat ja poliittiset ilmapiirit olivat erilaisia, mutta tiedonjano oli yhteistä niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Tämän toiselle vuosisadalle ehtineen matkamme aikana olemme kokeneet paljon: voittaneet mestaruuksia, kulkeneet vaikeiden aikojen läpi ja eläneet arkea varjostavien synkkien tapahtumien keskellä, ja silti kohonneet maailman onnellisemmaksi kansaksi. Olemme yksilöitä, mutta silti kiinni yhteisöissämme.

Aivan!

Vapaassa sivistystyössä korostuvat yhtä lailla omaehtoinen oppiminen kuin yhteisöllisyys ja osallisuus. Vain me voimme olla me

Mika Kempas
rehtori