Paluu tulevaisuuteen

Julkaistu 02.10.2025 Kirjoittajalta Esa Sirviö

Usea ainakin oman ikäluokkani henkilöistä muistaa kolmiosaisen elokuvasarjan Paluu tulevaisuuteen I-III. Ensimmäisessä elokuvassa Marty McFly ja erikoinen tiedemies Emmet matkustavat ajassa taaksepäin DeLorean -merkkisestä autosta tehdyllä aikakoneella. Tässä sairauspoissaoloni aikana olen saanut mahdollisuuden pohtia monenlaisia asioita. Välillä on tullut mieleen, että tuollaiselle aikakoneelle voisi olla käyttöä aidossa elämässä. Periaatteessa olen aina ajatellut, että taaksepäin katsomisessa riittää, että näkee polun, jota pitkin on kulkenut nykyhetkeen. On parempi, että ajatus ja katse pysyvät reitissä, jonka perusteella tulee navigoida uuteen tulevaisuuteen.

Vaikka näin ajattelen edelleen, niin itselleni sattuneiden tapahtumien vuoksi olen vääjäämättä joutunut katsomaan hieman tarkemmin jo kuljettua polkua. Tekisinkö jotain toisin? Varmasti tekisin, mikäli siinä historiassa tietäisin, mihin pisteeseen tuo tie johti. Enemmän olen pohtinut, mihin aikaan pitäisi palata, että voisin muuttaa suuntaa. Se onkin sitten vaikeampi aihe. Lähes kolme vuosikymmentä olen toiminut niin, että oma työhyvinvointi hoituu töiden ohessa tai niiden kautta. ”Työtä tekemällä ne maalliset murheet unohtuvat”, on minulle opetettu jo pienestä pitäen. Samoin sanonta: ”Älä turhia mieti ja sure, anna hevosen tehdä se, kun sillä on isompi pää”, on huumorilla höystetty toimintamalli, joka on aiemmin toiminut varsin hyvin. Hevosia käy kyllä sääliksi näin jälkikäteen ajatellen, on niillä muuten ollut ajateltavaa.

Itsellä tuo oma työhyvinvointi on nyt pakollisen pysähtymisen aikana noussut uudenlaiseen merkitykseen. Ja eiväthän nuo edellä mainitut vanhat ohjeet enää nykymaailmassa ja nykyisissä työyhteisöissä taida toimiakaan. Olen painanut tai paininut työasioiden kanssa niin töissä kuin vapaa-ajalla, niin kaupungintalolla kuin lomilla kuvitellen, että kaikki asiat ratkeavat vain käyttämällä niihin rajattomasti aikaa. Kun täällä Kotkassa kaupunginjohtajan tehtävän alkupuolella oli pientä kyseenalaistamista, niin se osaltaan lienee saanut antamaan itsestään vielä enemmän ”sen varman onnistumisen” eteen. Tässä rytäkässä olen kuitenkin joutunut toteamaan, että en taida ollakaan teräsmies. En ainakaan ruostumattomasta teräksestä tai siitä toisesta kuuluisan kulutuksen kestävästä teräksestä tehty. Lisäksi olen saanut huomata, että jossain vaiheessa lähipiiri voi havaita jotain sellaista, jota ei oma umpiluinen pää ole hoksannut. Kun vielä oppii myös sen, että lähipiiri saattaa olla jopa oikeammassa kuin itse, niin onhan tässä käsiteltävää.

Nyt tuntuu, että ”kaikki muumit ovat takaisin laaksossa” ja sitä kautta ajatusmaailma on kirkkaampi kuin pitkään aikaan. Huumori on alkanut kukkimaan sekä sopiva rentous on taas löytymässä. Uskallan jo jonkinlaisena ”kokemusasiantuntijana” suositella vahvasti, että pitäkää huolta omasta työhyvinvoinnistanne. Huomioikaa ajoissa, mikäli lähiympäristössänne olevat ihmiset huomauttavat jostain sellaisesta, josta itsellänne ei ole hajuakaan tai muita tuntemuksia. Vain sillä tavalla voitte pitää huolta läheisistänne sekä työyhteisöstänne, kun oma työhyvinvointi ja palautuminen ovat kohdallaan.

Paluu tulevaisuuteen -trilogian toisessa elokuvassa Marty ja Emmet matkaavat aikakoneellaan tulevaisuuteen. Tämäkin voisi olla oikeassa elämässä hauska kokemus, kun saisi nähdä, mitä jatkossa tapahtuu. Omalta osaltani nykyisten tehtävien jatko on täysin päättäjien käsissä. Olen kertonut sekä tunnustanut omat ”tötöilyni” avoimesti. Tulevat tuomiot otan vastaan annettuina. Tiedän, että tehtävääni liittyy erityistä huomiota, ja luottamuksessa ei siis ole harmaata aluetta, vaan sitä joko on tai ei ole. Niin, vaikka välillä tuntuu, että mielelläni näkisin sen tulevaisuuden elokuvan lailla, niin on kuitenkin parempi pitäytyä nykyhetkessä. Opi eilisestä, uneksi huomisesta, mutta elä tässä päivässä. Tämä on hyvä motto myös itselleni. Pitäkää huolta itsestänne sekä toisistanne ja puhukaa keskenänne.

Sinua saattaisi kiinnostaa