Rakkaudesta Kotkaan

Kirjoitus on osa Kaupunkistrategia 2035 -kirjoitussarjaa, jossa Kotkan kaupungin johtohenkilöt ja asiantuntijat avaavat Kotkan kaupunkistrategian sisältöä.

Rakkaudesta Kotkaan

Kotkassa rakkaus ei ole vain sana. Se on maisema, tuoksu merituulessa, askel puistokäytävällä ja kosken kuohuun pysähtyvä katse. Se on jotain, minkä tunnistaa ennen kuin osaa selittää.

Kaupunkimme arvot on lausuttu kauniisti ja suoraan: rakkaus, reiluus, rohkeus. Rakkaus on niistä ensimmäinen, ei sattumalta. Se on määritelty meille kotkalaisittain: kotiseudusta ja sen ihmisistä välittäen, ilon kautta. Se on harvinaisen viisas tapa kuvata kaupunkia, ei rakenteiden vaan tunteen kautta.

Kulkiessa Sapokan vesipuiston kivisiltoja pitkin ymmärtää, ettei tätä ole tehty kiireellä vaan kiintymyksellä. Seistessä Katariinan meripuiston kallioilla ja katsoessa ulapalle tajuaa, että täällä ihminen saa hengittää. Ja kun kuuntelee Langinkosken keisarillisen kalastusmajan ohi virtaavia kuohuja, huomaa historian ja luonnon puhuvan samaa kieltä.

Mutta Kotka ei ole vain merta ja puistoja. Se on myös jokivartta, tehdaspiippujen siluetteja ja tiilirakennuksia, joihin on kertynyt sukupolvien työ ja tarinat. Karhula kantaa mukanaan vahvaa tekemisen perintöä. Kymijoen varrella näkee, miten kaupunki on kasvanut työn, yritteliäisyyden ja yhteisöllisyyden ympärille. Jokipuiston penkeillä istuessa ymmärtää, että rakkaus kotiseutuun on usein hiljaista ylpeyttä. Tätä on rakennettu ennen meitä, ja me saamme jatkaa siitä.

Sama tunne kulkee myös Sunilan metsän ja meren välissä. Alue, jossa arkkitehtuuri, luonto ja teollinen historia kohtaavat, muistuttaa siitä, että Kotkassa kauneus ja työ eivät ole koskaan olleet toistensa vastakohtia, vaan osa samaa tarinaa.

Sanotaan, että rakkaus näkyy teoissa. Kotkassa se näkyy siinä, että puistot ovat kunnossa, kirjaston ovi aukeaa, kouluun on turvallista mennä ja kentät jäädytetään talven pelejä varten heti säiden salliessa. Se on näkymätöntä työtä, joka tekee arjesta sujuvaa. Rakkautta, joka ei huuda mutta tuntuu.

Vanha sananlasku kuuluu: “Missä sydän on, siellä koti on.” Monelle meistä Kotka on juuri se paikka. Satamakaupunki, jossa tullaan ja lähdetään, mutta johon myös palataan. Täällä meri ei ole vain maisema, se on mielentila. Joki puolestaan muistuttaa liikkeestä, jatkuvuudesta ja siitä, että elämä virtaa eteenpäin.

Rakkaus kaupunkiin ei tarkoita, että kaikki olisi valmista. Päinvastoin. Se tarkoittaa, että haluamme tehdä tästä paikasta vielä paremman. Uskallamme uudistua, koska välitämme. Pidämme toisistamme huolta, koska tiedämme kuuluvamme samaan yhteisöön.

Toinen viisaus sanoo: “Hyvä kello kauas kuuluu.” Kotkan kohdalla se kuuluu puistoista, merestä, joesta ja kulttuurista. Mutta sen pitäisi kuulua myös kohtaamisista, siitä, miltä Kotka tuntuu ihmiselle, joka asioi täällä tänään, ensimmäistä tai tuhannetta kertaa.

Rakkaus tekee meistä reiluja, kun päätämme vaikeista asioista. Se tekee meistä rohkeita, kun katsomme tulevaisuuteen. Ja se muistuttaa, että kaupunki ei ole rakennuksia vaan ihmisiä.

Ehkä siksi Kotkassa rakkaus ei ole juhlapuhe. Se on arkipuhetta. Se on sitä, että sanomme toisillemme: “miä välitän.” Ja tarkoitamme sitä.

Kotkaa rakastaen
Sami Virtanen
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Sami Virtanen

Muut julkaisutkirjoittajalta: Sami Virtanen