Pääkirjoitus

Pieniä uhrauksia II

Kirjoitin syksyllä 2017 opinto-oppaaseemme pääkirjoituksen, jonka
päätin seuraavin sanoin: ”Soitan kitaraa, koska pidän siitä. En siksi,
että olisin hyvä kitaristi. Taidan ilmoittautua tunneille.”

Arvaatte varmaankin, miten kävi. Huonosti. En saanut itseäni jal
keille, vaikka olin vuosia vannonut toisin. Jatkoin soittamista yk
sin vajavaisin taidoin ja tiedoin, ja kaikkea muuta tärkeämpää oli
jatkuvasti käynnissä, yleensä töitä.

Syksyllä 2025 ryhdistäydyin ja ilmoittauduin kurssille. Jokaisena opiskeluviik
kona tuskailin soittoläksyjen kanssa. Ehdin harjoitella vaihtelevalla menestyksellä: hy
vin, huonosti ja hyvin huonosti. Toisinaan työtehtävät estivät pääsemästä sovitulle
soittotunnille. Tappelin ja taistelin itseäni vastaan. Onneksi opettaja oli kannustava.
Jaksoin kulkea koko lukuvuoden lähes suunnitellusti, ja kesätauon aikana aion kerra
ta tunneilla oppimaani.

Syksyllä 2017 kirjoitin myös näin: ”Hyvät vanhemmat, jos lapsenne oikeasti haluaa
aloittaa esimerkiksi musiikin, tanssin, teatterin tai kuvataiteen harrastamisen, tukekaa
ja kannustakaa häntä. Älkää antako hänen lopettaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Uhrauksenne maksaa varmasti itsensä ajan myötä takaisin, vaikka ammattilaista hä
nestä ei tulisikaan.”

Omalla polullani oli joitakin itseaiheuttamiani vastoinkäymisiä. Hyvän opettajan
opastuksella pääsin vähin henkisin ruhjein eteenpäin.

Taidan jatkaa opintoja myös tänä syksynä.

Mika Kempas
rehtori
Kotkan opisto