Kesäkuun blogin on kirjoittanut varhaiskasvatuksenopettaja Helena Tuomela Käpylän esiopetuksesta.
Ensimmäinen toimintakausi Käpylän eskarissa on saatu päätökseen. Kesän aloittivat innokkaat tulevat koululaiset, mukanaan repullinen muistoja.
Alkusyksy tuntui jännittävältä ja samalla mukavalta. Moni mietti, olisiko ryhmässä tuttuja kavereita ja saisiko uusia. Jännitti myös, kiusaisiko joku tai millaisia aikuiset olisivat. Lapset kertoivat jännityksen hellittäneen pian, kun he näkivät muut eskarilaiset ja aikuiset.
Viime kesänä monet kävivät uteliaina kurkistelemassa uuden rakennuksen lähellä ja seurasivat sen valmistumista. Erityisesti pihan uudet leikkivälineet kiinnostivat lapsia. Lopulta piha oli valmis ja he pääsivät tutustumaan uusiin leikkivälineisiin.
Syksy uudessa rakennuksessa ja yhteisössä oli meille kaikille mieleenpainuva kokemus. Aluksi koulun sisätilat tuntuivat sokkeloisilta, mutta vähitellen opimme hahmottamaan, minkä oven takana mikäkin tila sijaitsee. Päivittäin tuli vastaan tilanteita, joissa piti sopia ja miettiä, mikä käytäntö olisi meille paras. Yhteisiä toimintamalleja ei vielä ollut, vaan arki muovautui vähitellen tarpeiden mukaan.
Uusissa, siisteissä tiloissa on ollut miellyttävää työskennellä. Vaaleat puupinnat, isot ikkunat ja valoisuus tekevät ympäristöstä viihtyisän.
Ryhmähuoneet toimivat lasten ”kotipesinä”, joissa leikitään, tehdään tehtäviä, askarrellaan ja levätään.
Suuri jumppasali on ollut erityisen mahtava paikka, sillä siellä on tilaa liikkua monipuolisesti. Jättiläisen portaat ja esiintymislava ovat olleet lasten suosikkeja, ja vietimmekin siellä kevätjuhlan. Portailla olemme myös saaneet nauttia musiikkiopiston ja musiikkiluokkien laulu- ja soitinesityksistä.
Koulun puolella olemme tutustuneet luokkatiloihin työskennellessämme kakkosluokkalaisten kanssa alkuluokan merkeissä.
Ulkona pihan ja lähimetsien leikkipaikat tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia liikkumiseen ja leikkimiseen. Eskaripihan vieressä sijaitseva kota on ollut suosittu paikka, jossa voi lämmitellä kamiinan äärellä ja paistaa vaikka makkaraa.
Olemme käyneet luistelemassa useita kertoja viereisessä jäähallissa. Kävelymatkan päässä sijaitsevat Karhulan kirjasto ja Kyminsuun kulttuuritalo, joissa olemme myös vierailleet.
Keskustellessamme lasten kanssa he kertoivat olevansa tyytyväisiä rakennettuun ympäristöön. Heille kaikkein tärkeintä ovat kuitenkin kaverit ja mahdollisuus leikkiä.
Lasten kommentteja esiopetusvuodesta:
”Hienoin paikka täällä on liikuntasali.”
”Hienoin paikka on ruokala”
”Kivalta näytti, uudelta.”
”Kiva piha.”
”Kivoja tehtäviä esikoulussa.”
”Kivat opettajat.”
”Kaikki on ollut kivaa.”
”Palikoilla leikkiminen on kivaa.”
”Aikuiset ovat turvallisia.”
”Täällä on kiva olla, ei tarvi pelätä.”
Lasten ottamia valokuvia: (Tällä hetkellä kuvat eivät skaalaudu oikein älypuhelimella, saat kuvat näkyvin kääntämällä puhelimen vaakasuuntaan)
Kuvaaja: Helen Honkanen ”Siell voi juosta, kiipeillä ja leikkii kilpa-autoo”
Kuvaaja: OivaTanner Kuva ryhmähuoneesta ”Talon eessä aurinkotuoli, miss’ Pekka-karhu on zillailees’ lämpimässä kesässä.”
Kuvaaja: Vili Korhonen ” Metsäss’ pysty leikkimään ja kodass’ paistaa makkaraa.”
Kuvaaja: Lauri Metsäpelto ”Metsässä on kiva leikkiä kepeillä. Rakennan niistä majaa.”
Maaliskuun vakabogin kirjoittaja Taina Mättö on pitkän linjan ammattilainen varhaiskasvatuksessa, joka edelleen tuntee kutsumusta ja innostusta työn äärellä. Vuorovaikutus ja…
