Vaka-blogi: Tärkeän tehtävän äärellä uuden toimintakauden alkaessa

Julkaistu 27.08.2021 Kirjoittajalta Jaana Feldt

Blogin kirjoittaja on pienten ryhmässä työskentelevä varhaiskasvatuksen opettaja, positiivisen pedagogiikan ja lämpimän vuorovaikutuksen puolesta puhuja Jenni Ulvinen. Jennin sydäntä lähellä on erityisesti pienten lasten ja heidän perheiden kanssa tehtävä työ, ja pienten pedagogiikan merkitys lapsen elämässä ja yhteiskunnassa.

Tärkeän tehtävän äärellä uuden toimintakauden alkaessa

On elokuu ja uusi toimintakausi alkaa. Syksyinen tunnelma valtaa vähitellen mielen ja ilmassa on odotusta, jännitystä ja intoa. Olemme hyvin merkittävän asian äärellä ajatellen lapsen elämää.  Tästä alkaa hänen matkansa varhaiskasvatuksen polulla. Uusia perheitä aloittaa paljon, ja haluamme luoda heille mahdollisimman hyvän alun ja pehmeän laskun. Uuden toimintakauden alku on aina jollain tavalla jännittävää aikaa myös varhaiskasvattajalle. Perheen tyytyväisyys heti ensimmäisistä päivistä alkaen on tärkeää, ja tavoitteena on lapsen ja vanhemman turvallinen ja luottavainen olo suurten muutosten keskellä. Tavoitteen eteen haluaa tehdä töitä. Varhaiskasvattaja suhtautuu toimintakauden aloitukseen luottavaisin mielin. Onhan hänellä takana paljon kokemusta ja paljon osaamista. Vuoden aikana tutustutaan tiiviisti yli pariin kymmeneen uuteen perheeseen. Missään nimessä tehtävä ei ole helppo ja yksinkertainen – onko ihmisten kanssa tehtävä työ sitä milloinkaan. Mutta se antaa paljon, jo ihan ensimmäisistä päivistä alkaen. Kaikilla meillä on erilaisia tapoja toimia ja ajatella. On erilaisia tarpeita ja toiveita. Molemminpuolinen kunnioitus, välittäminen ja lämmin kohtaaminen vievät lopulta tutustumisen prosessia mukavasti eteenpäin. Lopulta olemme kuin yhtä isoa perhettä, joka muodostuu ryhmän lapsista, heidän vanhemmistaan ja kasvattajista. Usein myös isovanhemmat ja muut läheiset tulevat hyvin tutuiksi.

Hyvän kasvatuskumppanuuden rakentaminen alkaa jo ensimmäisestä puhelusta ja tutustumiskäynnistä. Vanhempien kanssa käydään yhdessä läpi heidän odotuksiaan, toiveitaan ja mahdollisia huoliaan. Varhaiskasvattaja vastaa kaikkiin kysymyksiin ymmärtäen ja tietäen, että perheelle tämä kaikki on usein vielä ihan uutta ja ihmeellistä. Herkän aloitusvaiheen onnistumiseen vaikuttavat lopulta pienet, mutta sitäkin merkittävämmät eleet ja vuorovaikutuksen elementit. Itse asiassa vuorovaikutuksen laatu toimii tärkeänä laadun arvioinnin mittarina koko varhaiskasvatustyössä. Valokuvan ja terveisten lähettäminen kesken päiväkotipäivän ilahduttaa vanhempaa ja hän voi paremmin mielin rauhoittua työn pariin kuultuaan lapsen päivästä.  Erityisesti, jos aamu on ollut vaikea. Avoin ja kunnioittava yhteistyö rakentaa luottamusta ja hyvää oloa. Ja se siirtyy suoraan myös lapsen tunnekokemukseen.

Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyy monenlaisia tunteita laidasta laitaan. Koko perhe on ison muutoksen edessä. Oma pieni pitäisi antaa vieraiden ihmisten hoidettavaksi ja irtautuminen voi tuntua jopa raastavalta. Elämässä alkaa uusi vaihe, ja pääsääntöisesti tähän kuitenkin suhtaudutaan ristiriitaisista tunteista huolimatta myönteisesti. Varhaiskasvattaja tuntee vanhemman tunteiden kirjon ja haluaa auttaa. Hän tietää, että lopulta kaikki menee hyvin ja heidän pienestä pidetään hyvää huolta. Tämä sama tunne tulee siirtää eteenpäin niin vanhemmalle kuin lapselle. Olemme perheen kanssa rakentamassa jotain hyvin merkittävää: kasvatuskumppaneina luomme lapselle tärkeää pohjaa tulevaisuudelle. Ei ole aivan sama, millainen alku pienellä on ja millaisia kokemuksia tai tunteita aloitusvaihe sisältää. Tai miten niitä käsitellään.

Varhaiskasvattajalta vaaditaan herkkyyttä ja taitoa ymmärtää lasten ja vanhempien tarpeita, erityisesti aloitusvaiheessa, kun emme vielä tunne toisiamme.  Lisäksi ymmärrys aloitusvaiheen prosesseista ja tunteista auttaa kasvattajaa toimimaan luottavaisen rauhallisesti.  Lapset ovat erilaisia mm. temperamentiltaan, ja päiväkodin aloitus voi sujua hyvinkin eri tavoin. Osa lapsista sujahtaa uuteen päiväkotiarkeen kuin vanha tekijä, ja joku toinen vaatii hieman pidemmän ajan tottuakseen. Itkuisuutta saattaa olla aluksi hieman tavallista enemmän, mutta ei hätää. Itku on pienen lapsen tapa kertoa näkemyksistään ja tunteistaan. Varhaiskasvattaja ottaa lapsen ja vanhemman tunteet vastaan empaattisesti ja rauhallisesti. Lopulta itku vaihtuu hymyyn ja aamut alkavat haleilla. Lapsi kasvaa ja kehittyy, oppii paljon uutta. Vanhemmat ovat tyytyväisiä ja luottavat. Saan näiden asioiden kautta parhaimman palkan työstäni.

Varhaiskasvatuksen alkaminen on hyvin merkittävä asia lapsen elämässä – oikeastaan kaikki varhaislapsuudessa tapahtuva. Onneksi jo tänä päivänä pienten lasten pedagogiikan merkitystä osataan korostaa. Alle 3-vuotiaan elämässä luodaan pohjaa tulevaisuudelle. Kaikki mitä silloin tapahtuu, vaikuttaa merkittävällä tavalla lapsen elämään ja oppimiseen elinikäisen oppimisen matkalla, aikuisikään saakka. Ei siis ihme, että vanhempaa ja varhaiskasvattajaa vähän jännittää tärkeän tehtävän äärellä. Ja että tähän vaiheeseen lapsen elämässä haluaa tosissaan panostaa.

Syyskausi tuo tullessaan minulle myös muuta uutta ja jännittävää.  Minusta tulee pian äiti, ensimmäistä kertaa. Pääsen vielä itsekin kokemaan tätä merkittävää aloitusvaihetta kaikkine tunteineen uudesta näkökulmasta– asiakkaana ja äidin roolissa. Mutta nyt ei mietitä vielä sitä, sen aika vielä koittaa.

Oikein mukavaa ja antoisaa syksyä kaikille!