Tehdään yhdessä Kotkasta itsemme näköinen

Antti KarjalainenIdentiteetti. Niin vaikea, mutta tärkeä sana keskusteltaessa Kotkan kaupungin keväällä tehtävässään aloittaneen kulttuurijohtajan, Antti Karjalaisen, kanssa. Vastaukset kysymyksiin, keitä me koemme olevamme, mihin olemme menossa ja minkälaiset asiat ovat meille tärkeitä, kuvaavat identiteettiämme. Antti sai tehtäväkseen määrittää itseään kolmella tavalla. Vastauksista kuuluu Antin elämän tärkeimmät asiat: ”Ensinnäkin olen kolmen pojan isä ja toiseksi olen tutkijavaimon aviomies.” Kolmannen asian miettimiseen meneekin hetki. ”Kai minä olen työyhteisön jäsen tai työtä tekevä ihminen.”

Kotkalaisen identiteetin sanotaan rakentuvan tehtaille ja satamalle, kaupungille ja maaseudulle. ”Yksi jako voisi olla joen varrella tai meren äärellä asuvat. En kuitenkaan halua kiinnittyä kahtia jakautuneisuuden asenteisiin, koska ne voivat alkaa ohjaamaan ajatuksiani. Ihmiset ja kotkalaiset ovat viime kädessä kaikki samanlaisia. Kun ensimmäistä kertaa perheeni kanssa tulin Kotkaan, minua viehätti huoltoasemalla kuulemani myyjän ja asiakkaan keskustelu, jossa kuului välittömyyden ja huumorin väre. Minuun teki vaikutuksen myös kaupungin arkkitehtuurinen sekaisuus. Sen rosoinen kauneus kuvaa Kotkan historian erilaisia kerrostumia. Kotkaan oli hyvä tulla, ja pienille pojillemme Kotka on kaupunki täynnä seikkailuja."

Lontoon ja Berliinin kautta Kotkaan asettuneelle Antille kulttuuri on kuin henkinen jalanjälki, jonka ihminen jättää jälkeensä. ”Teini-iässä aloin lukea kirjallisuutta, joka vaikutti minuun suuresti. Minua kiinnostaa kulttuuri kaikessa laajuudessaan siksi, että se kaikki vaikuttaa hyvinvointiimme. Kirjallisuus oli ensimmäinen kosketukseni, jonka yhteydessä aloin pohtia kulttuurin kokonaisuutta laajemmin. Myöhemmin mukaan ovat tulleet harrastusteni kautta muutkin taidemuodot kuten elokuva, musiikki ja teatteri. Kirjallisuus varmaan pohjimmiltaan ajoi minut opiskelemaan ja tutkimaan filosofiaa.”

Johtajana Antti on varsin käytännönläheinen. ”Kulttuurin tekemisessä pätevät samat lainalaisuudet kuin missä tahansa työssä. Tehtäväni johtajana on saada ihmiset, resurssit ja päämäärät kohtaamaan toisensa. Pyrin mahdollistamaan sen, että muut ihmiset voivat olla upeita. Joskus pitää johtaa edestä, esimerkiksi isommissa tapahtumatuotannoissa, mutta parhaimmillaan johtaja mahdollistaa muiden onnistumisen. Jonkinlainen johtajan ihanne minulle on ollut teiniaikojen työelämään tutustumisen jaksolla hotellin johtaja, joka kulki tumma puku päällään usein ruuvimeisseliä taskussaan kantaen. ”Jos hän havaitsi pieniä puutteita, - hän korjasi ne itse.”

”Kautta maailman historian hienoimmat kaupungit on rakennettu jokien suistoihin. Niin on Kotkakin. On todella mielenkiintoista heittäytyä pohdiskelemaan kuvitteellista tilannetta, jossa Kotka nyt autioituisi ja arkeologit tulisivat tutkimaan jalanjälkeämme. Patsaat kuten Veistospromenadin tuorein tulokas ovat jälkiä, jotka todella kuvaavat arkeamme, Kotkaa ja kotkalaisia.”

Mihin Kotka sitten on menossa? Uuden hallituksen ohjelma valmistui ja näyttäisi keventävän kaupunkien eurotaakkaa, mutta mitä on tapahtumassa kotkalaisuudelle? Antti kuvaa näkemäänsä: ”Kotkassa on havaittavissa ilmiö kuin ihmiset olisivat selviämässä rakennemuutoksen pommin aiheuttamasta pökerryksestä. Tunnistan monenlaisia seuraavan kasvun ja tulevaisuuden vihreitä oraita, ja mielestäni on tärkeätä yhdessä tukea näiden kasvua. Mahdollisuutemme on yhdistää asioita erikoisella tavalla niin kuin on yhdistetty yrtit ja linnoitus. Laaksosen Heikki joukkoineen ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, vaan kaikilla ihmisillä ja yhteisöillä on siihen mahdollisuus. Yhteisöillä tarkoitan julkisen sektorin lisäksi yrityksiä ja kolmatta sektoria.”

Ihmisten passivoituminen huolestuttaa Anttia. ”Jos haluaa olla onnellinen, on ensin päätettävä, että on onnellinen. Henkilökohtaisella tasolla vastuun ottaminen asioista on tärkeätä. Me yhdessä olemme yhteiskunta ja vaikutamme ympäröivään yhteiskuntaamme joka päivä erilaisilla valinnoillamme: kierrätänkö, käytänkö paikallista pientä toimijaa vai isoa ketjua, ostanko kotkalaisen kalastajan kalaa tai Kotkan Lihatukun lihaa vai kaukaa lennätettyä broileria. Annanko palautetta lasteni kuullen huonosti käyttäytyneelle vieraalle aikuiselle ilmaistakseni samalla lapselleni, mikä on oikein ja mikä väärin? Valinnoilla teemme näkyviksi henkilökohtaisia arvojamme – sitä, mikä minulle on tärkeätä.”

”Mielestäni kaupunkimme kerrostuneisuus tulisi saada voimakkaammin esiin. Toivon, että saamme tulevaisuudessa kuuluville iloisia ja reippaita tarinoita kotkalaisista. Kaupunki on voimakkaasti profiloitunut merikaupunkina, mutta elämme kaupungissa, jolla on tarjota todella paljon muutakin. Miksi verrata itseämme Berliiniin tai vaikkapa Punavuoreen? Tehdään Kotkasta itsemme näköinen: tuodaan kulttuuri sinne, missä ihmiset ovat, mutta ei työnnetä väkisin kurkusta alas. Rikastetaan ympäristöämme – yhdessä.”

 

- Sari Leppänen, 16.6.2015

Kirjoittaja:

Rekrytointipäällikkö, Taitoa
Sari Leppänen
etunimi.sukunimi@taitoa.fi