7.7.2017 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Kyminlinnan portit auki pikimmiten!

Kirjoitimme Marika Kirjavaisen, Nina Braskin ja Markku Hannosen kanssa mielipidekirjoituksen Kyminlinnan avaamisen tärkeydestä Helsingin Sanomiin. Se julkaistiin 7.7.17. Sen voi lukea myös tästä:

Kotkassa sijaitseva Kyminlinnan linnoitusalue tulisi avata suurelle yleisölle mahdollisimman pian. Avautuessaan se palvelisi pääkaupunkiseudunkin asukkaita, mutta ennen kaikkea kansainvälisiä turisteja ja kotkalaista yhteisöä.

Kyminlinna on Vatikaanin kokoinen linnoitusalue noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Linnoituksen rakennutti Venäjän armeija 1700–1800-lukujen taitteessa osana Ruotsinsalmen linnoitusketjua. Se on ollut sotilaskäytössä 200 vuotta, vuoteen 2005 saakka, jonka jälkeen se on ollut satunnaisten tapahtumien aikaan avoinna, mutta muuten suurelta yleisöltä suljettuna.

Valtiovarainministeriön pyynnöstä Kyminlinnan omistaja, Senaatti-kiinteistöt, laati käyttö- ja hoitosuunnitelman yhteistyössä Kotkan kaupungin, Museoviraston ja Metsähallituksen kanssa. Suunnitelman keskeisin suositus ja kaikkien osapuolten yhteinen näkemys oli, että alue avattaisiin asteittain yleisölle kesällä 2017 ja sen hallinnointi siirrettäisiin Metsähallitukselle.

Kotkan kaupunki on sitoutunut kaavoittamaan alueen, kun nähdään sen käyttötarpeet sekä huolehtimaan liikenneyhteyksistä ja ottamaan sen mukaan kaupunkimarkkinointiinsa. Valitettavasti Valtiovarainministeriö ei vielä ole edistänyt asiaa.

Suosituksen taustalla on visio, että paikallisyhteisö voisi olla isossa roolissa alueen uudessa elämässä, omilla ehdoillaan. Seurat, järjestöt ja neljäs sektori voisivat järjestää siellä tapahtumia ja muita kokoontumisia. Yrittäjät pääsisivät kokeilemaan palvelukonsepteja ja ennen kaikkea kansalaiset voisivat nauttia alueen luonto- ja kulttuuriarvoista vaikkapa kesällä lenkkeillen ja talvella hiihtäen.

Kahden tunnin ajoetäisyydellä Kyminlinnasta asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä jo pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella. Suositus matalan kynnyksen avaamisesta noudattaisi samaa konseptia kuin viime aikoina on nähty esimerkiksi Helsingin Vallisaaren ja Varsinais-Suomen Örön saarien kohdalla.

Kotkan seudulla, kuten muuallakin Suomessa, matkailuluvut ovat kasvussa ja turismi itärajan takaa osoittaa myös elpymisen merkkejä. Tämä noudattelee yleisen talouskasvun ja tulevaisuususkon trendiä koko Suomessa.

Keskeisin haaste Kotkan kannalta onkin, kuinka saada tämä myönteinen kehitys kestävällä tavalla hyödyttämään Kotkaa. Kyminlinnan avaaminen yleisökäyttöön ei ratkaise Kymenlaakson elinkeinorakenteen kaikkia ongelmia, mutta sillä olisi suuri merkitys paikallisyhteisöille, palveluliiketoiminnalle ja positiivisen tulevaisuususkon vahvistamiselle.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Marika Kirjavainen
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Nina Brask
Kaupunkisuunnittelujohtaja Markku Hannonen
Kulttuurijohtaja Antti Karjalainen
Kotkan kaupunki

 

17.6.2017 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Juhla saapuu kaupunkiin eli elinvoimaa tapahtumista

Muistan hyvin omasta lapsuudestani ne hetket, kun kotona piti kuumeisesti siivota joka paikka, kun isovanhemmat olivat tulossa kylään. Muistan myös ne kiristävät kauluspaidat ja äidin raivaamat legot väärissä paikoissa. Esitin vanhemmilleni äänekästä kritiikkiä siitä, miksi pitää paikkoja puunata kun ei meillä arkikaan ole aina kiiltävää ja hyväntuoksuista - miksi pitää esittää jotain - viisastelin.

Nykyään syyllistyn itse ihan samaan ja juhlien alla tai tuttavien kyläillessä komentelen lapsia siivoamaan huoneensa ja heilun itse imurinvarressa kuin heikkopäinen. Pystyn nykyään kuitenkin perustelemaan tämän itselleni koska olen alkanut ymmärtää suuremman kokonaisuuden. Emme me pelkästään niitä vieraita varten siivoa ja puunaa, vähintään yhtä paljon teemme sen itsemmekin takia. Kuin urheilujoukkue, joka ennen peliä ottaa toisiaan hartioista ja nostattaa henkeä, mekin nostatamme henkeä valmistautumalla juhlaan.

Tällaiset teot ovat tärkeitä, koska ne vievät meidät henkisesti sinne missä haluamme olla. Me valmistaudumme olemaan hyväntuulisia ja avoimia. Valmistaudumme näyttämään ja kokemaan sellaista Kotkaa, joka elää haaveissamme ja unelmissamme, ja josta tulee viiden päivän ajaksi totta.

Kotka tarvitsee enemmän uusia asukkaita kuin niitä tällä hetkellä tulee. Jos kaupunkiin ei muuta uutta väkeä, niin se kuihtuu ja kuolee pois. Kaupunki menettää elinvoimansa. Uudet asukkaat ovat kuin ilma, jota kaupunki hengittää ja me kaikki tiedämme mitä tapahtuu kun ilma loppuu.

Elinvoimassa on kysymys juuri tästä - kuinka pitää Kotka houkuttelevana uusille asukkaille, vierailijoille ja täällä asuville ihmisille. Maailman parhaat tutkijatkaan eivät tiedä koko vastausta tähän kysymykseen, mutta sen verran tiedämme, että Meripäivät ja The Tall Ships Races tuovat kaupunkiin päiväksi, ehkä useammaksikin, tuhansia ihmisiä, jotka saattaisivat harkita Kotkaa asuinpaikakseen.
Olisi hienoa saada heidät tänne pysyvästi ja on meidän kaikkien kotkalaisten velvollisuus tehdä parhaamme, että niin kävisi.

Siis: hyvät ystävät - koristelkaa kotinne, juhlikaa kanssamme suuria purjelaivoja ja meripäiviä. Toivottakaamme kaikki tervetulleiksi satavuotiaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden suurimpaan juhlaan!

 

2.5.2017 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Kulttuuripalvelut suosion huipulla

Kotkalaisilta kysyttiin viime vuoden lopulla mitä he ovat mieltä kaupungin palveluista. Tulokset julkaistiin 2.5. ja kulttuuri vei kaikki kärkisijat. Mitä tästä kannattaisi ajatella? Ensinnäkin on tietysti mahtavaa, että kulttuuripalvelut, suuret tapahtumat, KymiSinfonietta ja kaupunginteatteri arvostetaan Kotkassa noin korkealle. Suuri kiitos tästä kuuluu kirjastojen ja museomme henkilökunnalle, jotka palvelevat kuntalaisia aivan ensiluokkaisella tasolla.

Suurten tapahtumien tuotantotiimille kuuluu myös suuri kiitos: Kotkan Meripäivät taas on valtakunnallisellakin tasolla kärkitapahtumien joukossa Suomessa. Kaupunginteatteri ja KymiSinfonietta taas tekevät taiteellisesti korkeatasoisia tuotantoja ja samaan aikaan väsymätöntä yleisötyötä. Kaikkia näistä palveluita yhdistää läheisyys kuntalaisiin ja samaan aikaan rikkauden tuominen arkeemme.

Samaan aikaan minulla tuli juuri kaksi vuotta täyteen Kotkan kaupungin kulttuurijohtajana ja olen samassa yhteydessä miettinyt, että miltä välitilinpäätös omalta osaltani näyttää. Mitä olen kahdessa vuodessa oppinut? Tein aiheesta listan.

1. Kotka on kulttuurikaupunki. Meillä on yli 800 000 kävijää erilaisissa kulttuuripalveluissa ja tapahtumissa. Tämä on 16 kertaa Kotkan asukasluku. Kulttuuri on suosituin kunnan tarjoama palvelu: kärkisijalla ovat kirjastot ja museo, toisena suuret tapahtumat ja heti perässä Kotkan kaupunginteatteri ja KymiSinfonietta. Kotkalaiset näyttävät sekä teoillaan että mielipiteillään, että kulttuuri on numero yksi. Dataa löytyy täältä.

2. Kulttuuripalveluja tehdään kotkalaisille ja täällä vieraileville. Jokainen neliö, jonka kulttuuri käyttää kaupungin tilaa, jokainen kynä, joka varastolta tilataan ja jokainen kampaviineri kokouksessa pitää pystyä perustelemaan sillä mitä se tuo kotkalaiselle. On kulttuurijohtajan tehtävä muistuttaa tästä itseään ja muita.

3. Kulttuuri on yllättävän lähellä urheilua: molemmat tarjoavat elämyksiä, jotka nostavat arkemme tasoa. Voimme iloita urheilusaavutuksesta tai suosikkikappaleestamme radiossa. Voimme käydä katsomassa KTP:n peliä tai kuuntelemassa Sinfoniettaa paikan päällä. Voimme itse tarttua kynään tai kahvakuulaan. Molemmissa on pohjimmiltaan kyse elämyksestä, jonka voi itse tuottaa tai nauttia ammattilaisen luomasta tapahtumasta. Erityisesti Kotkassa kulttuuri ja urheilu elävät jotenkin luonnollisessa liitossa keskenään.

4. Kulttuurijohtaja ei tee kulttuuria. Hän ei keksi uusia tapahtumia, ei soita, ei näyttele, ei veistä eikä maalaa. Ihmiset, siis kulttuurin työntekijät museossa, kirjastolla ja tapahtumatuotannossa tuottavat tapahtumia ja elämyksiä. Kotkalaiset ja täällä vierailevat taiteilijat tekevät kulttuuria. Kulttuurijohtajan tehtävä on muistuttaa kaikkia siitä, miten hienoa työtä he tekevät ja miten tärkeää heidän työnsä on kaikille Kotkalaisille ja täällä vieraileville turisteille.

5. Kulttuurijohtajan työ on lähes yksinomaan asiakaspalvelua - palvelen kulttuuriasiainkeskuksen, museon ja kirjastojen henkilökuntaa, valtuutettuja - mutta ennen kaikkea kotkalaisia. Jos en ole saatavilla ja ratkaisemassa ongelmia, joita veronmaksajat tai henkilökunta minulle esittävät, en ole tehnyt työtäni.

6. Kotkalaisten tekijöiden ja asukkaiden innostus kulttuuriin ja Kotkan kulttuurinen historia on niin vahva, että se on jo erottautumistekijä tälle kaupungille. Ihan samalla tavalla kuin KTP, metsä- ja satamateollinen historia, Kymijoki, Ruotsinsalmen taistelut tai Kotkan Meripäivät - kulttuuri määrittää mitä tämä kaupunki on. Se on kuin katsoisi oveen tarkistaakseen kenen sukunimi siinä on: Kotkassa siinä lukisi kulttuuri.

Lopuksi vielä yksi asia: on olemassa teorioita siitä miten kaupunkeja kehitetään ja miten niitä tulisi kehittää. On tarinoita kaupungeista, jotka on nostettu tai ovat nousseet muuttotappiosta tai taloudellisista vaikeuksista ym. Olen vetänyt näistä teorioista ja tarinoista kaksi johtopäätöstä, joiden uskon ovat tosia isolla T:llä. Yksi: mitään hyvää ei tapahdu ellemme itse sitä saa aikaan. Tarkoitan tällä sitä, että tuudittautuminen talouskasvuun tai yleisiin kehitystrendeihin ei riitä vaan meidän pitää saada toisemme mukaan tekemään muutosta.

Voima on ihmisissä ja heidän mukaan saamisensa vaatii itsemme unohtamista yksilöinä ja omien henkilökohtaisten intressien asettamista sivuun. Kaksi: lukemani ja kuulemani perusteella oikeastaan yksi menestystekijä näyttää toistuvan. Järjestöt ja yritykset yhdessä saavat aikaan pysyvän muutoksen. Elinkeinoihin satsaaminen yksinään ei riitä, järjestöihin tai kolmanteen sektoriin satsaaminen ei riitä sekään pelkästään. Näiden kahden sektorin yhteen tuominen luo yhteisöä ja kaupunkia, jossa ihmisillä on työtä ja tekemistä ja jossa he viihtyvät.

 

27.10.2016 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Tiedolla eteenpäin

Yleisradio on kunnostautunut tiedon kokoajana ja tänään he julkistivat kuntien tilaa kuvaavan tutkimuksen (Linkki alempana) . Ajoitus ei ole sattuma, kuntavaalit lähestyvät ja tutkimus tarjoaakin erinomaisia aineksia keskusteluun kunnan tulevaisuudesta.

Ylen asiantuntijaryhmä nosti esille neljä osa-aluetta: elinvoima, talous, terveys ja ilmapiiri. Kotka sai 4/5 elinvoiman kohdalla, muista osa-alueista 3/5. Tarkastellaanpa näitä yksitellen.

Elinvoiman kohdalla positiiviset indikaattorit liittyivät muun muassa väestöennusteeseen ja väestön huoltosuhde-ennusteeseen. Näissä siis pärjäämme paremmin kuin mediaanikunta. Kotkan tulosta taas vastaavasti veti alaspäin työllisyys indikaattorit ja huoltosuhde, nämä liittyvät nykyhetkeen eivätkö tule kellekään kenties yllätyksenä. Itselleni yllätys oli yritysten alhainen määrä asukasta kohti.

Kotkan taloudesta tutkimus löysi positiivisina puolina hyvät verotulot ja kulujen ja tuottojen välisen erotuksen, joka oli meillä niin ikään korkeampi. Negatiivisena puolena oli ikävän tuttu korkea velkaantumisaste, sekä toiminnan ja investointien menot suhteessa tuloihin.

Terveyspuolella Kotkan tulosta nostivat koululaiset: 8-9 luokkalaisten terveysongelmat ja tupakointi olivat mediaania vähäisempiä. Sitä taas heikensi mielenterveysongelmat ja toimeentulotuen saajien korkea määrä, sekä menetetyt elinvuodet eli ennenaikainen kuolleisuus ja sairastavuus.

Neljäs osa koski ilmapiiriä. Täällä positiiviset olivat kunnan kulttuuriin ja liikuntaan kohdistuva rahoitus, sekä muuttotappion vähäisyys ja kesämökkien korkea määrä. Negatiivisia ilmapiiri indikaattoreita taas olivat alhainen äänestysaktiivisuus, vähäinen perusopetuksen rahoitus ja 8-9 luokkalaisten vähäinen liikuntaharrastus.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? On hienoa, että elinvoima ja erityisesti sen sisällä tulevaisuutta koskevat indikaattorit ovat noin hyviä. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että työttömyys kaikkine lieveilmiöineen vetää, sekä elinvoima indikaattoreita, että taloutta ja terveyttä, alaspäin. Toki korkeasta velkaantumisesta ei voi syyttää yksin työttömyyttä. Toinen huomattava asia talouden ja elinvoiman osalta on alhainen yhteisöveron ja yritysten määrä. Terveydestä taas tiedämme, että työn puute aiheuttaa henkistä ja fyysistä pahoinvointia.

Ilmapiiri-indikaattoreihin taas suhtaudun kriittisemmin. Tällaiset ’objektiviiset’ luvut eivät kerro sitä, mitä kotkalaiset ajattelevat tai ovat kaupungistaan mieltä palvelukokonaisuutena tai paikkana. Yllättävää oli myös yhdistysten suhteellisen pieni määrä, tosin sen käyttäminen ilmapiirin mittarina ei myöskään ole itsestään selvää.

Mihin tällaisia tutkimuksia sitten tarvitaan? Minusta niiden tärkeyttä on vaikea liioitella. Tutkimuksen ja riippumattoman tiedon tulisi ohjata kaupunkimme (ja valtion !) päätöksentekoa ja valintoja. Esimerkiksi jos mielenterveysongelmat näyttävät hälyttäviltä, niin meidän tulee tiedostaa se strategiaa ja budjettia laatiessa. Samoin esimerkiksi elinvoimaan liittyvät kysymykset - jos joku indikaattori ei liiku tai nouse, on kysyttävä ’onko tämä asia meille tärkeä?’ Jos vastaus on myönteinen, kysytään: ’nyt tehtävät toimenpiteet eivät toimi tai ole riittäviä - mitä nyt pitäisi tehdä?’. Molempien kysymysten debatointi on juuri sitä keskustelua millaisesta Kotkan tulevaisuus rakennetaan - toisinsanottuna tämäntyyppisten kysymysten pohjalle rakennetaan tutkittuun tietoon perustuva päätöksenteko.


Linkki:

Kuntien tilaa kuvaava tutkimus

 

1.6.2016 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Hyvät lukijat,

Tässä puheeni Eero Hiirosen näyttelyn avajaisissa Galleria Uusikuvassa 1.6.2016, tutustukaa näyttelyihin!

Hyvää kesää!

Antti
- - - - - - - - - - - - - - -

Hyvät ystävät

On suuri ilo ja kunnia olla täällä avaamassa tätä merkittävää näyttelyä.

Professori Eero Hiironen on kiistatta yksi Suomen merkittävimpiä kuvanveistäjiä. Jo pelkästään numeroina mitattuna yli 450 veistosta erilaisissa julkisissa kokoelmissa todistaa hänen työnsä merkittävyyttä. Hänen töitään on ollut esillä useissa gallerioissa ja näyttelytiloissa. Näistä merkittävimpiä ovat ehdottomasti Kumu Tallinnassa, Weegee Espoossa ja Tasavallan presidentin kesävirka-asunnolla toteutettu näyttely vuonna 2014.

Eeron keskeisimpänä materiaalina haponkestävä teräs, josta hän taitavasti työstää reliefejä ja veistoksia, myös hyvin tuttuja materiaaleja hänelle ovat Cor-ten teräs, pronssi ja kupari.

Olen tänä keväänä monta kertaa miettinyt tätä tulevaa näyttelyä ja erityisesti se on tullut mieleen kun olen pyöräillyt tai kävellyt hienon Sapokan puiston ohitse. Väistämättä mielessä on pyörinyt Eeron työn aihe eli vesi. Hiirosta on kutsuttu ansaitusti veden kuvaajaksi ja vettä, ja erityisesti veden pintaa, voidaan kuvata vain valon avulla. Vettä ja valoa kuvaa myös runoilija Lauri Viita, runollaan Unikuu, jota olen lukenut iltaisin kolmevuotiaille kaksospojilleni. Viidan runon Unikuu kaksi viimeistä säettä kuuluu:

Jokin harmaa, risainen
mataa halki sinisen
syvyyden:
helähdellen
kalvo soi.

Jälleen, vähitellen
taivaan vahvuus syvenee,
Kuultaa, häikäisee

Eero Hiirosen töiden aihe, ja inspiraatio, on suomalainen luonto ja vesi. Kun suunnittelimme tätä näyttelyä Heikillä ja minulla oli ilo vierailla Eeron kotona Ähtärissä ja nauttia sen loppusyksystä. Vesi oli silloin kylmempää kuin nyt mutta oli helppo nähdä sen luonnon ja erityisesti veden viehätys Eerolle tutussa ympäristössä. On samalla tavoin jännittävää nähdä nämä teokset täällä Merikaupunki Kotkassa: olemme veden ympäröimiä ja näyttelyssä kävijä voi nauttia teoksista täällä galleriaympäristössä ja sen jälkeen kulkea Kotkansaaren rantoja nauttien vedestä jonka meri meille Kotkalaisille tarjoilee.

Taiteilijoille luonto moninaisine elementteineen on tietysti aina ollut tärkeä motiivi. Tässä ihan vieressä Vellamossa voi nähdä saksalaisen maisemien mestarimaalarin Caspar David Friedrich:in innoittamaa taidetta hänen synnyinkaupungistaan. Eeron keskipisteenä ei kuitenkaan ole maisema vaan hän avaa töissään meille pintaa: olkoon se kallion seinämää, jotain vielä elävämpää, orgaanista tai veden pintaa. Kuitenkin katsojalle jää vaikutelma, että pinta on tärkeää – se ilmentää jotain, elää omaa elämäänsä.

Ymmärrän hyvin miksi vesi elementtinä, ja pintana, kiehtoo Hiirosta. Vesi on suurin ainesosa kehoissamme, se on jatkuvasti läsnä arjessamme ja elämässämme mutta kuitenkin kiinnitämme siihen hyvin vähän huomiota. Vesi on myös vahva ilmaisija ja meditatiivinen elementti. Puhutaan joskus tuleen tuijottamisesta, mutta esimerkiksi elokuvataiteessa veteen tuijottava luo vahvan kuvan ihmisestä joka ajattelee, ehkäpä valmistautuu. Maailmankuulun elokuvaohjaaja Andrej Tarkovskin elokuvassa Solaris, päähenkilö valmistautuu planeettojen väliseen matkaan: hän kävelee puutarhassa, katselee lammen tai järven pintaa, alkaa sataa ja pinta rikkoutuu. Kamera kääntyy puutarhapöydällä vedestä täyttyviin kuppeihin, päähenkilö tietää, että on aika lähteä matkalle.

Uskon, että tämä näyttely täällä Galleria Uusikuvassa vie teidät matkalle Veden ja Valon äärelle. Hyvät ystävät, annan nyt puheenvuoron Eero Hiiroselle mutta sitä ennen toivotan teille erinomaista Valon ja Veden kesää.
 

12.3.2016 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Kulttuurin perimmäinen tarkoitus

Mikä tämän kulttuuritouhun tarkoitus oikein on? Aika suuri kysymys, mutta sitä kysytään minulta aika ajoin. Kysymme sitä toki myös itseltämme kulttuuritoimessa, kirjastossa ja museossa. Jos ette jaksa lukea pidemmälle niin sanon sen tässä heti: kulttuurin tehtävä on tarjota teille kotkalaisille elämyksiä.

Kirjastoon tuleminen on elämys - kirjastoissa tapahtuu, siellä voi hengähtää ja lukea lehden, sieltä voi lainata elokuvia, urheiluvälineitä, musiikkia ja kirjoja. Kaikista näistä seuraa elämyksiä. Myös kirjastoon tuleminen on elämys.

Muistan itse kun 9-10-vuotiaana ryhdyin itse käymään kirjastossa: se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt käyn siellä lasteni kanssa ja olen elinikäisessä koukussa. Lainasin hiljattain Pertsa ja Kilu merellä -kirjan kirjastoautosta ja mieleeni muistuivat ensimmäiset kerrat kirjastoautossa - lainauskone humisi ja väläytteli valoa.

Museo on jännittävä paikka. Kymenlaakson museo edustaa maakunnan muistia: erittäin suosittu näyttelykappale on vanha Hietasen pienoismalli. Parhaita elämyksiä minulle oli kun vanha sahalla työssä ollut mies selitti 7-vuotiaalle pojalleni, että pienet häkkyrät olivat sahatavaran kuivatussysteemiä eivätkä poikien tai tyttöjen rakentamia huvimajoja.
Parhaimmillaan ihmiset tulevat museoomme ja lähtevät sieltä ajatellen, että Kotkassa pystyttiin kaikkeen tuohon - me teimme sen ja pystymme edelleen mihin vain!

Kulttuuriasiainkeskus auttaa kotkalaisia luomaan elämyksiä kotkalaisille. Meripäivät eivät olisi mitään ilman mahtavia kotkalaisten luomia tapahtumia - näyttävimpänä paraati. Runoklubit kokoavat pienen mutta uskollisen yleisön Alberttiin (kävin vetämässä Lauri Viidan runon siellä itsekin).
Monet suuret ja pienet tapahtumat, joita kotkalaiset ja täällä asuvat ammattitaitelijat järjestävät kotkalaisille, saavat kulttuurilautakunnalta tukea ja kulttuuriasiankeskukselta apua tuotantoon.

Kun kokee elämyksen, siitä tulee myös kertoa muille. Siinä onkin kotitehtävä kaikille kotkalaisille. Kun käytätte kulttuuripalveluja, kertokaa siitä muille ihmisille. Kertokaa siitä puhumalla, kirjoittamalla ja ennen kaikkea digitaalisesti: #Kotka
 

20.3.2015 / Antti Karjalainen, kulttuurijohtaja

Miksi Picasso oli innokas uimari?


Kun silmäillään budjettirivejä ja mietitään mistä leikata, katse kohdistuu usein kulttuuriin ja taiteeseen. Olen lukenut huolestuneita kannanottoja taiteilijoiden ja muiden kulttuuritoimijoiden joukosta, kun eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet julkaisevat leikkausohjelmiaan. Näissä keskustelussa minulle jää usein sellainen vaikutelma, että osallistujat puhuvat hieman toistensa ohi.

Kulttuurin puolustajien leiristä usein lausutaan, joskus tiukkaan sävyyn, että kulttuurilla on itseisarvo. Toisinsanottuna taide ja kulttuuri ovat arvokkaita sinänsä, eivät välineinä johonkin toiseen päämäärään.

On totta, että taide rikastaa tunne-elämäämme, lisää ymmärrystä itsestämme ja ympäristöstämme, ja että kauneus on yksi tärkeimpiä ja keskeisimpiä arvojamme. Minusta kuitenkin myös taiteen ja kulttuurin hyödyistä täytyy pystyä keskustelemaan sortumatta ylimielisyyteen. Nämä kaksi näkökulmaa, arvo ja hyöty, kytkeytyvät toisiinsa kokemuksissa. Kulttuuri tuottaa meille kokemuksia ja me kaikki annamme noille kokemuksille arvosanan. Toisinsanottuna vaikka taiteella on itseisarvo (muunmuassa tekemisenä, teoksina), kokemukset joita taiteen katseleminen, kuunteleminen, haisteleminen ja maisteleminen synnyttävät, ovat sellaisia, joille voimme antaa arvon ja joista kaikki saavat sanoa sanansa.

Onko taiteen ja kulttuurin synnyttämillä vaikutuksilla rahallista arvoa? Tottahan toki. Katsokaapa vaikkapa digitaali- ja mobiilialoja. Tällä hetkellä esimerkiksi Apple ja Sony kehuvat kilpaa puhelintensa kameroita ja esittelevät niiden ominaisuuksia huikeiden valokuvien avulla. Näiden yritysten tuotekehitys on muotoilun sanelemaa. Kameroiden ohella erilaiset musiikin kuuntelusovellukset kuten Spotify ovat tärkeä osa puhelimia. Myös liikkuvaa kuvaa eli videota pidetään tärkeimpänä nopeiden käynnykkäliittymien kannustimena. Taide- ja kulttuurisisällöt ovat siis aivan keskeisiä tällä hetkellä kenties nopeimmin kasvavalla liiketoiminnan alueella.

Kultuuria ja taidetta tuottavat organisaatiot myös työllistävät ihmisiä, maksavat veroja ja tuottavat taloudellista hyötyä sijoitetulle pääomalle. Sama pätee laajemmin erityisesti luovien alojen yrityksiin, kuten mainostoimistoihin, muotoiluun orientoituneisiin yrityksiin, kustannustoimintaan ja niin edelleen. Britanniassa laskettiin, että jokainen punta kulttuurialan palkkaan maksettuna tulee kaksinkertaisesti takaisin.

Suomessa Opetus- ja kulttuuriministeriö on tutkinut kulttuurin taloudellisia vaikutuksia toimialana ja se havaittiin kansantaloudellisesti erittäin merkittäväksi. Kulttuurin tuottama osuus koko talouden arvonlisäyksestä on yli kolme prosenttia. Se on esimerkiksi enemmän kuin massan ja paperinjalostuksen tuottama arvonlisäys ja vain hieman vähemmän kuin vähittäiskaupan. Koko Suomen kattava työllisyysvaikutus on noin 100 000 henkeä kulttuurin eri toimialoilla.

On siis selvää, että kulttuuri on iso osa kansantalouttamme. Mutta entäpä paikallistaloudessa? Kulttuurin vaikutuksia paikallistalouteen on tarkasteltu viiden osa-alueen näkökulmasta: vierailijoiden houkuttelevuus, työpaikkojen synnyttäminen ja taitojen kehittäminen, yritysten houkutteleminen ja juurruttaminen alueeseen, sekä lahjakkuuksien kehittäminen. Erityisesti ensimmäisen vaikutuksen kohdalla puhutaan vetovoimaisuudesta ja on kiistatonta, että teatterit, museot ja tapahtumat ovat aivan keskeisiä tässä. Suuressa mittakaavassa kulttuurin ja taiteen vetovoimaa voi tutkia vaikkapa lukemalla Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeista kirjoitettuja artikkeleita.

Kun taiteen ja kulttuurin vaikutuksia tarkastellaan muiltakin osa-alueilta kuin vierailijoiden tai turismin näkökulmasta, korostuu paikallisen niinsanotun ruohonjuuritoiminnan osuus. Vakiintuneet instituutiot kuten museot ja massatapahtumat tuovat ihmisiä paikalle. Jos kuitenkin halutaan saada pysyviä vaikutuksia aikaan ja esimerkiksi lisätä ihmisten viihtyvyyttä paikkakunnalla, pitää korostaa ruohonjuuritason tapahtumien tärkeyttä. Koko Suomen tasolla esimerkiksi Ravintolapäivä on mullistanut tapamme ajatella kaupunkitapahtumia. Mitä paremmin ihmiset saadaan mukaan tekemään tapahtumiin sisältöjä, sitä pidempiaikaisempi ja kestävämpi vaikutus itse tapahtumallla on.

Mitäs tekemistä Picasson uimisella on tämän kaiken kanssa? Paljonkin. Hänen uintiharrastuksensa on tunnettu, eikä hän uinut pelkästään terveytensä ja kunnon kohottamisen takia. Uinti oli hänelle myös monipuolinen kokemus, mutta ennenkaikkea hän nautti siitä.

 

Valitse blogi


Henry Lindelöf
KaupunginjohtajaHenry Lindelöf

Nina Brask
Kaupunginhallituksen
puheenjohtaja

Terhi Lindholm
Kehitysjohtaja

Liisa Rosqvist
Vanhustenhuollon johtaja

Antti Mattila
Liikuntajohtaja

Hannele Pajanen
Perhepalvelujohtaja

Markku Hannonen
Kaupunkisuunnittelujohtaja

Antti Karjalainen
Kulttuurijohtaja

Leena Ruotsalainen
Nuorisotoimenjohtaja

Heli Sahala
Sosiaalijohtaja

Juha Henriksson
Opetustoimenjohtaja
Juha Henriksson, opetustoimenjohtaja

Pirjo Puolakka
Maahanmuuttajatyön johtaja
Pirjo Puolakka

Pia Ruuskanen
Kotihoidon johtaja
Pia Ruuskanen