Sapokan Vesipuisto

Historiaa

 

Sapokanlahden alue on Ruotsinsalmen linnoituskaupungin ajoilta, 1700-luvun loppupuolelta, ollut toiminnallisesti keskeinen. Aluetta käytettiin jo tuolloin virkistysalueena. Venäläisen laivaston korjaustelakkaakin lahdelle jossain vaiheessa suunniteltiin. Nimi Sapokka tullee venäjän sanasta Sapog (saapas), jota lahti muodoltaan muistuttaa.

Sapokanlahden alue oli jo vuonna 1917 vahvistettu kaavassa puistoalueeksi.

Kaupungin norjalaisen siirtokunnan aloitteesta Pookinmäen rinteeseen, nykyiselle putouskalliolle, rakennettiin hyppyrimäki. Pookinmäeltä hypättiin mäkeä aina vuoteen 1953.

Kuva: Mäkihyppykilpailut Sapokassa vuonna 1913

Sapokanlahti vastasi 1980-luvulla yhä huonommin niitä odotuksia, joita ympäristöstään valveutuneilla kuntalaisilla oli. Lahti oli liettynyt, pahoin saastunut ja aiheutti ajoittain hajuhaittoja. Jopa alueen täyttämistä ehdotettiin.

Lahti päätettiin kuitenkin puhdistaa perusteellisesti ja saattaa olosuhteet ekologisesti kestävälle tasolle. Lahdesta imuruopattiin kauttaaltaan noin puoli metriä osittain pahoin saastunutta pohjamutaa, joka sijoitettiin nykyisen aidatun veneiden talvisäilytyspaikan pohjarakenteisiin. Patorakenteella veden alkuperäistä pintaa nostettiin kolmisenkymmentä senttimetriä. Lahden kokonaisvesimäärä lisääntyi noin 80 senttimetriä, joka omalta osaltaan myös edesauttoi lahden puhdistamista.

Sapokan vesipuiston suunnitelmat hyväksyttiin vuonna 1987 ja rakentamisen alkuun päästiin vuonna 1990. Alkuun käytiin kuntalaisten puolelta hyvin vilkasta keskustelua hankkeen puolesta ja etenkin vastaan.

Rakennustöiden edetessä puisto sai paljon positiivista julkisuutta ja kiitosta. Palkintojakin alkoi tulla. Kaupunkilaisten vastustus laantui, kun puiston olemus alkoi konkreettisesti hahmottua. Suurin osa rakentamisesta ajoittui maan pahimpiin lamavuosiin, mikä aiheutti omat paineensa.

Sapokan vesipuisto valmistui pääosin neljä vuotta myöhemmin kaikkien ikäryhmien käyttämäksi keitaaksi. Nyt puisto on kaupunkilaisille todellinen ylpeyden aihe. Sapokan vesipuisto on valmistumisestaan asti ollut myös merkittävä matkailukohde, joka vetää puoleensa varsinaisten matkailijoiden lisäksi puutarha-alan ammattilaisia ja harrastajia.

Kuva: Sapokan vesipuiston vihkimistilaisuutta Kotka-päivänä vuonna 1993 saapui seuraamaan monituhatpäinen yleisö.

Suunnittelun tavoitteet

Suunnittelun päätavoitteena oli puhdistaa pahoin saastunut, kaupunkikuvassa keskeinen lahdenpoukama sekä aikaansaada monipuolinen viher-alue.

Keskeisinä elementteinä puistossa ovat kasvillisuus, vesi, kivi ja valaistus. Tavoitteena oli luoda kiinnostavia yksityiskohtia ja muuttuvia näkymiä, jotka jaksavat kiinnostaa kävijöitä yhä uudestaan. Puistosta suunniteltiin
toiminnallinen myös opetuksellisessa mielessä. Haluttiin lisätä tietoutta vihreästä kaupunkiympäristöstä.

Kuva: Puistokäytävä 1980-luvulla

Lähtökohtana suunnittelussa oli sovittaa mahdollisimman luontevasti yhteen rakennettu ympäristö ja ympäröivä luonto.

Jokainen puiston osa on sekä kasvillisuuden että rakenteidensa osalta erilainen. Vaikka vaihtelevuutta esiintyykin, oli tavoitteena luoda harmoninen kokonaisvaikutelma.

 

Kuva: Puistokäytävä nykytilassa

Huolella ja taidolla tehdyillä monipuolisilla kivirakenteilla on puistoon luotu yhtenäinen ilme. Lukuisat vanhat rakennusten perustat, portaat yms. ovat saaneet uuden elämän Sapokan vesipuistossa.

Uusiokäytössä olevia rakenteita puistossa ovat mm. :

  • Vesipuiston pääportti, kaksi vanhaa, kuusimetristä, graniittista paperikoneen telaa.
  • Ruusuterassin istutusten reunakivet ovat seurakuntien poistamia hautojen reunakiviä ja terassin portaat ovat vanhan Liikekeskuksen portaat.
  • Muurit on rakennettu vanhoista käsin hakatuista katukivistä, nupukivistä.
  • Vanhan Kauppahallin sivuportaista on rakennettu pienet kiviportaat flyygelipenkin lähelle.

 

 

Puiston erikoisvalaistus syttyy joka ilta yhtä aikaa katuvalojen kanssa. Valojen ja varjojen leikki luo ympäristöön aivan uuden, jännittävän tunnelman.