Isopuisto

Konstantininpuistosta alkaa kaupungin puistohistoria

Venäjän keisarinna Katariina II määräsi Kotkansaaren linnoitettavaksi Ruotsinsalmen toisen meritaistelun jälkeen vuonna 1790. Suuriruhtinas Konstantin Pavlovits oli vuonna 1795 tarkastuskäynnillä Ruotsinsalmen rakennustyömaalla. Samalla muurattiin kirkon peruskivi. Hänen toimestaan istutettiin jalokuusia rakenteilla olevan kirkon ja hautausmaan läheisyyteen. Vuonna 1801 valmistuneen kreikkalaiskatolisen Pyhän Nikolaoksen kirkon ympärille muodostunut puisto olikin alkuun nimeltään Konstantininpuisto.

Krimin sodan aikana (1855–1856) englantilaiset tuhosivat Ruotsinsalmen linnoituskaupungin, nykyisen Kotkansaaren, rakennuskannan lähes kokonaan. Vain Pyhän Nikolaoksen kirkko, pari ruutikellaria ja muutama puurakennus säästyivät.

Teollistumisen aika

1860-luvulta lähtien teollisuuslaitokset valtasivat käyttöönsä alueita toisensa jälkeen. Nykyisen Isopuiston alue valjastettiin sahateollisuuden tarpeisiin. Lähes kaikki kasvillisuus hakattiin pois, alue tasoitettiin lautatarhaksi ja asuinalueeksi. 1800-luvun lopulla Kymijoen suistossa oli jopa yhdeksäntoista sahaa.

Vuonna 1888 alettiin puistoa kunnostaa järjestelmällisesti puutarhuri A. F. Rydbergin valvonnassa. Varsinaista suunnitelmaa ei tehty vaan noudatettiin alueelle syntyneitä polkuja. Englantilaistyylinen maisemapuisto valmistui kaksi vuotta myöhemmin ja rahaa oli kulunut 11.000 markkaa, nykyrahassa noin 45.000 euroa.

Puiston käyttö oli vilkasta

Puiston Ruotsinsalmenkadun puoleiseen reunaan rakennettiin vuonna 1889 VPK:n talo, joka aikoinaan on toiminut myös Kotkan ensimmäisenä teatteritilana. Puistoon rakennettiin kioski (kuva oik.) kesällä 1892 ja pari vuotta myöhemmin soittopaviljonki, jossa torvisoittokunta esiintyi kesäisin. Vuonna 1897 puistoon asennettiin ensimmäiset sähkövalaisimet.

1900-luvun taitteessa puisto toimi eräänlaisena sosiaalisena vedenjakajana. Keskikaupungilla asuva porvaristo virkistäytyi ja näyttäytyi puistossa. Lähiympäristössä asuva työväestö pakeni puistoon ahtaiden asuntojen tunkkaisuutta. Anniskeluravintolat oli tarkoitettu vain säätyläishenkilöille ja julkisilla paikoilla juopottelu oli kielletty. Yhteiselo ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Puistoon palkattiin puistovahti, jolla oli ojennusoikeus ja ilmiantovelvollisuus.

Vuodesta 1914 alkaen puistosta käytettiin arkistoitujen asiakirjojen mukaan nimitystä Isopuisto

Sota-ajat olivat puistoille synkkää aikaa. Ilmapommitukset ja kovat pakkastalvet tekivät puistossa pahaa jälkeä. Kaikki mahdolliset viljelyyn sopivat alueet oli jaettu kaupunkilaisille hyötykäyttöön. Viimeinen perunasato nostettiin Isonpuiston maasta 1949.

Sotien jälkeinen väestönkasvu sai aikaan Kotkassa huutavan asuntopulan. Vuonna 1938 oli rakennettu ensimmäinen asuinkerrostalo Isonpuiston kaakkoisosaan. Heti sodan päättymisen jälkeen rakennettiin vielä neljä muuta kerrostaloa Gutzeitintien, Merikadun ja Ruotsinsalmenkadun varteen.

Puistossa tehtiin 1960-luvun alkupuolella, sen ajan mittapuun mukaan, merkittäviä korjaustöitä. Puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden laatiman suunnitelman mukaan puistoon rakennettiin vuoristopuro, leikkipaikka, pallokenttä, pienoisgolfrata, kahluuallas ym. Puiston valaistus uusittiin ja käytäväverkosto kunnostettiin.

1980-luvulla aloitettiin puistossa uudet parannustyöt, jotka aloitettiin käytävien perusteellisella kunnostuksella. Puustoa uusittiin 1990-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa uusittiin puiston koko valaistus. Laaja, kukkiva istutusalue rakennettiin kirkon ja VPK-talon väliselle alueelle vuonna 2003.

Patsaat ja muistomerkit

Papinkadun ja Itäkadun kulmassa on fyysikko A. S. Popovin (1859 -1905) patsas. Popovin kehittämällä radiolähettimellä otettiin Suomen ensimmäinen meripelastukseen liittyvä radioyhteys välillä Kuutsalo - Suursaari vuonna 1900. Patsaan on suunnitellut taiteilija D.B. Rjabitsthev vuonna 1970.

Ortodoksisen kirkon edustalla on Maria Purpurin patsas. Tarina kertoo hyvin iäkkään everstinlesken pelastaneen jääräpäisyydellään kirkon tuholta Krimin sodan aikaan vuonna 1855. Patsaan on suunnitellut virolainen taiteilija Juta Eskelin vuonna 1999.

Jatkosodan aikaisen kotkalaisrykmentin JR 45:n, Kolmen kannaksen koukkaajien, muistomerkki on Ruotsinsalmenkadun ja Papinkadun kulmauksessa. Muistomerkin on suunnitellut kaupunginarkkitehti Lauri Heinänen vuonna 1971.