Pertsan ja Kilun matkoja digitaalisina merikortteina


Elokuvaohjaaja piirsi seikkailureittejä kartalle


Kuluvan Pertsa ja Kilu -teemavuoteen 2016 liittyen Kotkan kulttuurilautakunta myönsi avustusta elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Pekka Mandartille ideaan, jossa Pekka kirjoitti rakastetun Pertsa ja Kilu -kirjasarjan seikkailusankareiden reiteista ’Merikortin’. Merikortti toteutettiin Kymenlaakson museon digituottajan ja Pekan yhteistyöllä.

Merikortit ovat karttasovellukseen Scribblemaps sijoitettuja tapahtumapaikkoja Pekan asiantuntevalla kerronnalla varustettuna. Kortit ovat kirjoista Saarelta nousi savua ja Pertsa ja Kilu merellä, ja muita tarinoihin liittyviä muita keskeisiä paikkoja.

Pekka Mandart kirjoittaa kirjojen päähenkilöistä ja niiden luojasta näin:
Pertsa ja Kilu -kirjojen kirjoittaja Väinö Riikkilä syntyi Loviisassa 1906. Hän vietti lapsuusvuosiaan Helsingin Vallilassa. Väinö joutui "orjaksi" Keski-Suomeen ja eroon muusta perheestään, hänen isänsä kuoltua sisällissodassa. Näista ajoista hän on kirjoittanut teoksessaan Pojan tarina.
Väinö Riikkilän lapsuuden tarina sai kuitenkin onnellisen päätöksen, kun hänen äitinsä löysi töitä Sunilan sahalta ja kutsui pojan takaisin luokseen. Väinö Riikkilä asui Kotkan ja Karhulan alueella ja teki töitä useissa ammateissa. Hän meni naimisiin 1933 suulisniemeläisen Meeri Blomqvistin kanssa ja voidaankin sanoa, että hän rakastui molempiin, sekä Meeriin, että Suulisniemeen. Riikkilän perhe muutti sitten Helsinkiin ja myöhemmin Raumalle, mutta aina kesäisin he viettivät aikaa Suulisniemessä.
Uskon, että muutto Raumalle ja joka kesäiset kesälomat Suulisniemessä laukaisivat Riikkilässä Pertsa ja Kilu kirjojen kirjoittamisen. Ensimmäiset kolme kirjaa syntyivät häneltä vuoden sisällä.
Väinö Riikkilä tunsi Kotkan ja Pyhtään saariston jokaisen kiven ja karikon. Hänen kuvauksensa kirjoissaan on tarkkaa navigointia ja jokainen reimari on oikeassa paikassa.
Pertsa ja Kilu kirjoissaan Riikkilä avaa poikien seikkailujen myötä eteemme koko Suomenlahden saariston, ne samat väylät, joita vieläkin purjehditaan. 1950-luvulla ei ollut tietokoneita, eikä älypuhelimia, oli vain suht'koht' suuntaa näyttävä kompassi ja isiltä pojille opeteltu merenkulkutaito.

Pysykää kartalla!