Pieniä uhrauksia

Ostin keväällä sähkökitaran ja vahvistimen. Minulla oli edellisen kerran vastaava kokonaisuus 1990-luvulla. Siihen mennessä olin ehtinyt kokeilla neljää erilaista yhdistelmää, joista jokaisen vaihdoin vuorollaan hieman uudempaan. Lopulta siirryin komppaamaan joululauluja akustisilla kitaralla, johon tartuin vuosi vuodelta yhä harvemmin.

Vanhempani eivät pystyneet kustantamaan kitaratunteja, joita nuorena olisin halunnut. Oppini sain kavereilta ja kirjoista, joiden kaikkia hienouksia en ymmärtänyt. Vasta lukiossa musiikin teoria ja sointujen muodostaminen hieman avautui, mutta vähäiset kurssit eivät kyenneet täyttämään tiedollisia aukkoja.

Hyvät vanhemmat, jos lapsenne haluaa aloittaa esimerkiksi musiikin, tanssin, teatterin tai kuvataiteen harrastamisen, tukekaa ja kannustakaa häntä. Älkää antako hänen lopettaa ensimmäisen vastoinkäymisen myötä. Uhrauksenne maksaa varmasti itsensä ajan myötä takaisin, vaikka ammattilaista hänestä ei tulisikaan.

Soitan kitaraa, koska pidän siitä. En siksi, että olisin hyvä kitaristi. Taidan ilmoittautua tunneille.

Mika Kempas
rehtori

 

Perhonen