26.07.2018

Kaupunginjohtaja puhui Junnun hengessä

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö avasi torstai-iltana nelipäiväiset Meripäivät Juha ”Junnu” Vainion hengessä.
Tässä kaupunginjohtajan avajaispuhe kokonaisuudessaan:

”Rakkaat kotkalaiset, arvoisat Meripäivien vieraat, hyvät kuulijat!

Kotkan Meripäiviä on järjestetty jo vuodesta 1962 lukien, joten tapahtumalla on varsin pitkä historiallinen perinne. Meripäivät ovat yksi Suomen tunnetuimmista sekä suosituimmista festivaalitapahtumista, josta oivana todistuksena on tapahtumaan vuosittain osallistuva kävijämäärä. Kotkan kaupungin puolesta voinkin ilolla todeta, että Meripäivät ovat kaupunkimme lukuisten tapahtumien lippulaiva.

Tänä vuonna Meripäivien teemana on ”aina hauskaa olla pittää”. Teemalause on poimittu kotkalaislähtöisen vebaaliakrobaattitaiturin, Juha Vainion, sanoittamasta kappaleesta ”Ei maha mittää”. Teema sopiikin erittäin mainiosti Meripäivien henkeen, koska tämä kaupunkijuhla antaa varmuudella puitteet myös hauskan pidolle. Lisäksi teema on luonnollisesti osuva myös siinä mielessä, että tänä vuonna tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun syntyi tämä sanavelho mainio, eli itse Juha Vainio. Vaikka mestari on jo tätä nykyä edesmennyt, niin kuulet hänen sanoitukset sekä sävelet, missä tahansa kävelet. Ne täällä meidän Kotkassa hyvin vahvasti soivat, mutta myös merikaupunkimme rajojen ulkopuolella niitä kaikki kuulla voivat.

Olenkin ottanut vapauden tässä avajaispuheessa kertoa tarinaa Kotkasta sekä Kotkan Meripäivistä kietomalla tarinaan Juha Vainion sanoittamia kappaleita kevyeen ja hilpeään tapaan. Tämä kaikki kuitenkin suuresti kunnioittaen tämän mestarimuusikon uraa. Alkuun sentään huomautan kuulijoita siitä, että koeaikaani on niinku jäljellä vielä runsaasti, joten puhe voi kuulostaa siltä kuin sen pitäisi vaitelias vallesmanni. Sillä jos rehellinen oisin, niin puheesta voisi seurata, että portsari heittäisi minut alas tältä lavalta ja sitten poliisi veisikin minua suoraan pahnoille tyylillä: Tukka pois ja linnaan. Milläs sitten perheeni elättäisin, kun loppuu työt. Ja vaikka on vankilassa lämmin, koetan kuitenkin taiteilla tässä sanailun välimaastossa uskoen, että viiden vuoden päästä kukaan ei muista, kun olin täällä Kotka-lavalla aivan kuin tähti telakan yllä sanoen tulin, näin ja soitin. Joten itseäni innostaen totean, että antaa palaa vaan enhän kuitenkaan ole kaupungin harmain mies, joten tarina alkakoon.

Hyvät ystävät! Kotkan Meripäivät on perinteisesti hyvin riehakas ja iloinen festivaali ellei suorastaan karnevaali. Ja huomatkaa, että tänäkään vuonna ei välttämättä tarvitse olla kotkan poikii ilman siipii, päästäkseen Meripäivien juhlatunnelmaan. Kotipaikka voi olla esimerkiksi Kuusamo ja siitä huolimatta riemu sekä fiilinki meripäivistä on ylimmillään. Tämä esimerkkinä mainittu kuusamolainen Lapin Ringo voi sitten lähettää sinne pohjoisen suuntaan terveiset kotiin todeten, että sanat eivät riitä kertomaan kuinka ihana paikka tämä hyväntuulen kaupunki, Kotka, onkaan. Olen varma, että terveisten loppuun hän tulee ilmoittamaan, että vain sorsa lentää pohjoiseen ja kevät 2018 oli viimeinen kevät pohjoisessa. Terveisiään hän jatkaa todeten: ”Mun sydämeni tänne jää, enkä ole enää matkalla pohjoiseen”. Terveiset hän päättää tietenkin toteamalla, että täällä Kotkassa menee nyt ainakin viisitoista kesää.

Bella mamma mia, että tällainen tervehdys osoittaisi rohkeutta. Rohkeus on muuten yksi Kotkan kaupungin uuden kaupunkistrategiamme arvoista. On tietysti aivan selvää, että me kotkalaiset strategiamme hengessä toteamme tälle terveisten lähettäjälle edelleen rohkeasti, että vaikka oot maalainen, olet tervetullut meidän yhteiseen Kotkaan. Täällä me elämme yhdessä tekemällä hyväntuulisten kohtaamisten keskellä.

Hyvä festivaaliväki! Meripäivien aikaan ei kenenkään tarvitse todeta, että katson autiota hiekkarantaa, vaan tänä pitkänä torstain ja maanantain välisenä yönä rannatkin täyttyvät iloisista ihmisistä. Täällä karnevaalimelskeessä jokainen ”Jysky-Saara”, voi nähdä myös vanhoja poikia viiksekkäitä ja esittää heille siitä sitten, vaikka suoranaisen häähyökkäyksen. Jos nyt kuitenkin jollakin on kova kaipuu sinne hiekkarannalle, ja mikäli jossain tämä ranta sattuu olemaan autio vaikkapa keskiyön aikaan, niin sehän on oiva piilopaikka. Siellä silloin myös satunnainen matkarakastaja voi haaveilla esimerkiksi avaruusmatkasta miettien miten lentäisikään sukkula Venukseen, jos vain viisari värähtää. Ja mehän tiedämme, että tällaisen kertaluontoisen haaveilun jälkeen kaikki vanhat mestarit todennäköisesti miettisivät, että uudelleen, jos luokses tulla voisin, koska yhä edelleen tahdon olla sulle hellä. Toinen osapuoli, tuo ”pieni nukke” vai oliko hän Regina Rento, todennäköisesti vastaa, että kuules Panaman konsuli se oli kyllä viimeinen vihellys tähän aikaan sinikellojen. Näin siksi, ettei vain akti II voisi johtaa tapahtumaan, jonka seurauksena keskussairaalassa syntyisi Marian poikalapsi. Paljaana ollessaan tämä kenties viimeinen sairaanhoitaja voisi vielä todeta, että kuules Otto Suuri, nämä Kotkan Meripäivät eivät ole mitkään Pohjolan pidot ja nyt voit lähteä Kolmatta linjaa takaisin tai mene vaikka Rööperiin.

Mutta hyvät ystävät! Kotkan kaupungin uuden strategian mukainen arvo, rakkaus, muuttaa arvattavasti tämän tarinan kulkua onnellisempaan suuntaan. Edellä mainitun hiekkarantaepisodin jälkeen tämä eräänlainen sotaveteraani huomaa kokeneensa sellaiset ensirakkauden päivät, että hänen mielestään on silkkaa hölmöläisten hommaa lähteä Kotkasta pois. Onhan täällä uuden kaupunkistrategian mukainen upea elinympäristö yhdistettynä kulttuuriin ja monenlaisiin tapahtumiin. Niinpä tämä konsulentti joutuu toteamaan, että pääkaupunkiseudulla jokainen päivä on liikaa ja vaikka sieltä ei tänne Suomenlahden helmeen ole kuin hieman reilu tunti vain niin herrat Helsingin saa jäädä taakse. Vain Kotkan sataman valot parhaiten todistaa sen, että on Suomi kaunis maa. Ainoastaan täällä voi kuulla, kun yhden naapurin mandoliini ja toisen naapurin sähköurut soittavat hei Humppaa. Niin, sitä he soittavat, vaikka heille huutaa, että soita mulle Sorbas, jotta saisimme nähdä, kun Janatuinen svengaa jälleen. Joka tapauksessa tarinan opetus oli, että yksi kaupunkimme arvoista, rakkaus, voittaa lopulta aina. Tässäkin tarinassa hiekkarannalla pelehtineen pariskunnan molemmat osapuolet toteavat, että milloinkaan en löydä samanlaista, en kumppania enkä kaupunkia. Missään meitä ei kohtaa samanlainen onni, jossa olisi niin paljon elämää ja erotiikkaa, kuin on Merikaupunki Kotkassa.

Hyvät meripäiväläiset! Usein Meripäivien jälkeisenä maanantaina on monella ollut mielessä aamulaulu: Hyvää huomenta Suomi. Mutta moni on joutunut ikävikseen toteamaan, että mä en muista mitään. Silloin on ehkä pakko ollut myöntää, että kaduttaa, kun mä rupesin ryyppäämään siellä Meripäivillä. Päähän nousee pelkästään mielikuvia, että lasissa oli kai ”Kihniön kipakkaa” tai jotain vastaavaa, koska nyt on aivan kauhea kankkunen. Mieleen voi herahtaa muistoja, että tulikohan oltua kuin pikku kemisti tai kuin votkaturistit vai olinko peräti kuin pummi Helsingin herrain salongissa. Tulevana maanantaina muistakaa kuitenkin rohkaista itseänne toteamalla reilusti, että mä uskon huomispäivään, koska onhan päivä vielä huomennakin. Näin reilusti toteamalla voi omatunnon kanssa olla kuin veljet keskenään. Vastaavanlainen reiluus löytyy myös Kotkan kaupunkistrategian uusien arvojen joukosta.

Haluan vielä muistuttaa, että vaikka Kotkan Meripäivät ovat kaikilla aina mielessä, niin lopulta niistä joka vuoden jälkeen muisto vain jää. Jokainen kävijä sekä Meripäivien tunnelmasta nauttiva voi kuitenkin oppia, että sellaista elämä on. Eikä se suinkaan aina ole pelkkä juhlahumppa. Kotkan kaupungin uuden strategian eräinä kantavina teemoina ovat oppiminen ja yrittäjyys. Jos vielä oot vapaa pohtimaan elämäsi suuntaa, niin kaikkia ulkopaikkakuntalaisia kehotan, että ota mukaan vaikkapa mummu, musiikki ja muki ja asettaudu meidän koulutuksen, elinikäisen oppimisen ja yrittämisen kaupunkiin, Kotkaan. Näin saat ympärivuotisen ja jokapäiväisen meripäivätunnelman ja tämä kesäkatu löytyy sydämestäsi yhtä varmasti kuin se, että opettajainhuone hiljenee kesäksi. Täällä sinun ei tarvitse tuntea olevasi yksinäinen saarnipuu, vaan täällä ympärilläsi soi ikuinen ystävän laulu.

No mitäpäs muuta tähän loppuun voisin todeta, kuin nauttikaamme tämän vuoden Kotkan Meripäivistä kaupunkistrategian viitoittamien arvojen mukaan reilusti, rohkeasti ja rakkaudella. Saksalainenkin sanoisi, että jawohl, jawohl kylläpä tämänkin vuoden Meripäivillä on monenlaista ohjelmaa monenlaiseen makuun.

Nyt siis lopultakin tässä puheessa tulee vaihe, että kansi kiinni ja kuulemiin. Iloista Meripäivää kaikille, koska aina hauskaa olla pittää, ei maha mittää.”